TAPANI MÄKI perussuomalainen Jyväskylästä

Vanhustenhoivan tilaa ei ole saatu kuntoon

 

Vanhustenhoivan laadussa on edelleen vakavia puutteita eivätkä ikääntyneiden sosiaaliset oikeudet aina toteudu. Tällä hetkellä kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia ikääntyneitä henkilöitä myös olosuhteissa, joissa kotona asuminen ei enää ole turvallista.

Kriteerejä kotihoidon ja hoivapalveluiden piiriin pääsemiseksi on kiristetty monilla paikkakunnilla. Kotihoidon tukipalvelujen hankkiminen on puolestaan varallisuudesta kiinni.

Selvitysten mukaan samaan aikaan, kun kotona hoidetaan yhä enemmän ikääntyneitä ja he ovat yhä huonokuntoisempia, on hoitohenkilöstömäärää vähennetty.

Henkilöstö vaihtuu kohtuuttoman tiuhaan, jotta kotihoidon turvallisuus ja pitkäjänteisyys voitaisiin varmistaa. Kotihoidon asiakkaiden mahdollisuudesta ulkoiluun ei vielä edes oikein puhuta, vaikka liikkumisen tarve on yksi perustarpeista.

Vanhuspalvelulain mukaan iäkkään palveluiden tulee olla laadukkaita ja niiden on turvattava hänelle hyvä hoito ja huolenpito.

Laki edellyttää, että henkilöstön määrän tulee vastata palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelujen tarvetta, jonka avulla ikääntyneille turvataan laadukkaat palvelut. Henkilöstömitoitusta tulee siis lisätä ikääntyneiden toimintakyvyn heiketessä.

Suomessa kotihoidon asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmat eivät toteudu. Alan ammattilaiset arvioivat, että vain 19 % hoito- ja palvelusuunnitelmista toteutuvat hyvin. Tämä siitä huolimatta, että hoito- ja palvelusuunnitelmat on tehty asiakkaiden välttämättömien tarpeiden pohjalta.

Huolta aiheuttavat valvonnan niukat resurssit koko vanhustenhoivassa. Hoivan valvonta nojaa omavalvontaan, mutta vanhustenhoivan kanteluiden määrä sekä esiin tulevat perusoikeuksien puutteet kertovat siitä, että viranomaisvalvontaa todella tarvitaan.

Huolestuttava asia on, että tällä hallituskaudella aiottiin ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta jopa laskea, vaikkakin suunnitelma onneksi peruttiin.

Tämä kuitenkin tapahtui, kun laatusuosituksia muutettiin siten, että henkilöstömitoitukseen voidaan laskea myös muuta kuin koulutettua hoivahenkilökuntaa. Laatusuosituksia tältä osin heikennettiin. Valvonta- ja ohjaustoimintaa on suitsittu ennennäkemättömällä tavalla ja on esimerkiksi luovuttu vanhustenhoivan valvontaohjelmasta, jossa asetettiin selkeitä laadullisia kriteerejä vanhustenhoivan palveluille.

Samaan aikaan mahdollisille maakunnille on asetettu kovat säästöpaineet ja uudistukseen sisältyvä menokuri estää kuntien palvelupanostukset jo nyt uudistuksen mahdollista toteutusta odoteltaessa. On väärin asettaa vanhukset maksajiksi. Yhteiskunnan tahtotila on parantaa ja kehittää palveluja niin, että ihmisarvoinen vanhuus voidaan turvata.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Ajan henki on digitalisaatio,,ihmepelastaja;

Vanhusten hoito ei onnistu tietokoneella vaan vaatii ihmisiä ja käsiä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tapani, hyvä kirjoitus. Itse mietin, kuinka eri maakunnat, jos siis maakuntahallinto tulee, priorisoivat työttömien, yrittäjien, maahanmuuttajien ja vanhusten palvelut, jotka kaikki tulevat maakuntien vastuulle.

Kuinka kansalaisten perustuslain mukainen yhdenvertaisuus voi toteutua, kun maakunnat priorisoivat näiden em. ryhmien välisen järjestyksen maakunnallisen poliittisen kulloisenkin tilanteen mukaisesti?

Toimituksen poiminnat